Vanhan navetan pajan seinät on vuosikymmenten varrella kalkittu moneen kertaan, rapistuneet moneen kertaan, ja nokeentuneet moneen kertaan. Nämä runolliset pinnat ja aikakerrokset ovat jo itsessään kuin taideteos, ja ovat toimineet lähtökohtana installaatiolle, joka rakentuu tummista kasvi- ja hyönteisaiheisista metallipiirroksista. Installaatio on vuoropuhelu tilan kanssa, meditatiivinen maisema, jonne voi hetkeksi matkustaa ja kadota ajatuksiinsa.

”Näen työni kolmiulotteisina piirroksina sekä luonnontutkielmina. Varjot, niiden aineettomuus ja samalla hämmentävä tarkkuus toistaa piirros jokaikistä yksityiskohtaa myöten tilan pinnoille tai iholle on oleellinen osa teoksia.”

Hyönteisten sekä kasvien kautta Maria Jauhiainen pohtii tasapainon ja valintojen merkitystä, miten kohtelemme toisiamme ja ympäristöämme, onko toinen olento arvokkaampi kuin toinen, ja jos on, niin mikä on suhteemme seurauksiin? Luonto selviää ilman ihmisiä, mutta ilman hyönteisiä kaikki elämä muuttuisi dramaattisesti ja hyvin nopeasti. Ovatko siis esimerkiksi hyönteiset ja ihmiset tasa-arvoisia? Minkälaisia jälkiä jätämme?

Yllä mainitut ikuiset kysymykset ja tunteet, luonnon täydelliset ja tarkoituksenmukaiset rakenteet, elämän ainutkertaisuus, sen hauraus ja katoavaisuus ja toisaalta sitkeys, ja näihin liittyvät muodonmuutokset kulkevat aiheina teoksessa mukana.